Siitä alkaa olla jo aikaa kun siskon kannettavalla kasettisoittimella kuunneltiin Stray Catsia ja Matchboxia, eikä nuori poika silloin tiennyt kuinka paljon muutakin hienoa musiikkia maailma on pullollaan.
Pikkuhiljaa alkoi skaala laajentua, mutta samalla myös kaventua. Löytyi Metallica, Scorpions, Mötley Crüe, Helloween, AC/DC ja mitä näitä kaikkia olikaan joita heviksi silloin kutsuttiin. Taisi riittää pelkkä tiluttelu kitarasoolossa lyömään metallileiman bändin päälle. Ja kun heviä kuunneltiin niin mitään muuta musiikkiahan ei ollut olemassakaan. Ensimmäinen itse ostettu LP:kin oli Twisted Sisterin Stay Hungry.
Sitten pamahti! Siskolta sain joululahjaksi Slayerin Reign in Blood levyn ja voi kauhia! Se levy on auttanut läpi vuosikymmenten. Jos on heikko hetki tai menofiilis niin sen kun laittaa soimaan murheet muuttuu juhlaksi ja juhlat vielä paremmaksi.
Ja pamahti uudestaan! Löysin kaverin isoveljen levyistä Ramonesin It's Alive live-levyn ja se oli menoa. Miten yhteen levyyn menee näin paljon biisejä. Miten näin yksinkertainen on näin monimutkaista ja upeaa. Ja mistä tätä ihanuutta saa lisää. Tuo levy toi elämään kaiken sen jota punkiksi kutsutaan.
Mikään tosi punkkarihan en ole koskaan ollut sillä kaiken näköistä muutakin on tullut kuunneltua ja ostettua läpi vuosien, mutta kyllä se punaisena lankana on aina ollut niinkuin hieman tuo hevi ja hard rockikin. Esimerkkinä levyhyllystä vierekkäin löytyvät Shampoo, Sick of it All, Sig ja Skid Row.
Nirvanaahan kuului tietenkin diggailla ja käytiin sitä ruisrockissa katsomassakin. Itse en päässyt ikinä sisään grungen angstiin, vaan halusin pitää hauskaa.
Jossain näillä main sain myös kaverilta kasetin johon oli äänitetty molemmin puolin Bad Religionia. Ja siinä sitä mentiin jälleen. Tuli Punk-o-Rama kokoelma ja siltä löytyi jos jonkinlaista kivaa. Oli NOFX, Rancid ja Pennywise ja se oli taas paluu juurille.
Niiden kanssa meni muutama vuosi mutta sitten tuli jonkinlainen "mielenhäiriö". En ostellut levyjä ja kuuntelukin oli hiukan niin ja näin, kunnes tapasin nykyisen vaimoni. Tavattuamme ravintolassa lähdimme luokseni porukalla jatkoille ja hän kiinnitti huomionsa heti levyhyllyn osastoon NOFX, Clash ja Rancid. Eipä siinä muuta tarvinnut. Hän toi jälleen valon musiikilliseen pimeyteen.
Nykyään posti tuo lähes joka toinen viikko jotain kivaa. Lähinnä internetin kautta löytyviltä pienlevy-yhtiöiltä ympäri maailmaa.
Yritän tämän blogin kautta levittää ilosanomaa hiukan pienemmistäkin yhtyeistä ja yhtiöistä. Musiikkityyli tulee olemaan todennäköisesti punk ja rock, mutta koitetaan laajentaa minun ja myös Teidän tietoisuutta kaikenlaisesta musiikista.
Päivän levy-yhtiö: Bridge Nine Records
Päivän yhtye: Death Before Dishonor
Volumet yhteentoista,
Setä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti